Psykiatrinen hoitoprosessi
Yksilöllistä hoitoa ja moniammatillista yhteistyötä
Psykiatrinen tutkimus- ja hoitoprosessi keskittyy tarkkaan diagnostiseen arviointiin, jossa korostuvat huolellinen hoitosuunnittelu ja moniammatillinen yhteistyö. Hoidon tavoitteena on oireiden lievittäminen, arjen tukeminen ja elämänlaadun parantaminen.
Psykiatrinen hoitoprosessi yleisesti
Kattavat psykiatriset asiantuntijapalvelut pitkäaikaisella kokemuksella
Tarjoamme monipuolisia ja kattavia psykiatrian asiantuntijapalveluita, jotka perustuvat pitkäaikaiseen kliiniseen kokemukseen ja akateemiseen tietoon. Tarkan diagnostisen arvioinnin lisäksi, pidämme tärkeänä hyvää ja luottamuksellista hoitosuhdetta. Näin ollen vähintään ensimmäinen kontakti pidetään lähitapaamisena. Todennäköisesti laboratoriokokeet, kuvantamiset, päihdeselvitykset (mm. huumeseula) ovat myös tarpeellisia diagnostisen työn ja hoidon laadun varmistamiseksi.
Diagnostiikka ja tiivis moniammatillinen yhteistyö hoidon lähtökohtana
Hyvän psykiatrisen hoidon lähtökohtana pidämme kokemuksemme perusteella mahdollisimman tarkkaa psykiatrista diagnostiikkaa. Psykiatriset häiriöt ja sairaudet on jäsennetty diagnostisen järjestelmän mukaisesti ja pääsääntöisesti ovat pitkäaikaisia. Psykiatrisessa diagnostiikassa haasteena on samankaltaisten oireiden esiintyminen eri häiriöiden ja sairauksien kohdalla. Tästä syystä on tärkeä määritellä tasodiagnostisesti vakavin häiriö, johon hoito kohdistetaan ja samalla häiriöön liittyvät muut liitännäisoireet parhaiten hoidon aikana lievittyvät.
Moniammatillinen yhteistyö
Kattavaa ja yhtenäistä tukea hoidon kaikissa vaiheissa
Psykiatrimme, psykologimme ja terapeuttimme toimivat tiiminä tiiviissä yhteistyössä tarjoten asiakkaillemme kattavaa tukea hoitoprosessin kaikissa vaiheissa.
Moniammatilliseen hoitotiimiin voivat kuulua esimerkiksi lääkäri, psykologi, sairaanhoitaja ja neuropsykiatrinen valmentaja. Tiimin kokoonpano saattaa vaihdella ennalta arvioidun tarpeen mukaan.
Moniammatillisuus mahdollistaa monesti nopeamman ja tarkemman diagnostisen arviointiprosessin. Lisäksi yhteistyö tehostaa hoidon seurantaa ja mahdollistaa tarvittaessa tehtävät hoitolinjan tarkennukset, kuten esimerkiksi lääkityksen muutokset ilman viivästyksiä.
Hoitoprosessi
Arvioinnista yksilölliseen suunnitelmaan
Asiakkaan oireiden ja tarpeiden yksilöllinen, huolellinen kartoitus ja arviointi toimivat räätälöidyn hoitosuunnitelman pohjana.
Moniammatillinen yhteistyö ja prosessia tukevat psykologiset tutkimukset, QbTesti sekä laboratoriotutkimukset mahdollistavat optimaalisen hoidon ja kokonaisvaltaisen tuen.
1. Alkuarviointi (ensikäynti)
Hoitoprosessi alkaa psykiatrin (mahdollisesti moniammatillisen tiimin) perusteellisella psykiatrisella haastattelulla. Tarvittaessa käytetään myös diagnostisia arviointimenetelmiä ja testejä. Ensikäynti tapahtuu lähitapaamisena ja siihen varataan arvioidun tarpeen mukaan 60 -150 min.
2. Diagnoosin määritys
Psykiatrinen diagnostinen työ perustuu tasodiagnostiikkaan, jolla tarkoitetaan häiriön luonteen ja vaikeusasteen arviointia. Käytännössä diagnoosin määrittämisellä tarkoitetaan asiakkaan oireilun jäsentynyttä kuvailua, jotta selvitetään häiriön vaikeusaste. Samalla arvioidaan oireiden vaikutusta potilaan toimintakykyyn ja hyvinvointiin. Lisäksi selvitetään myös mahdollisten somaattisten tekijöiden ja päihteiden vaikutusta oireisiin.
Asiakkaan todennäköisiä häiriöitä kuvaavien diagnoosien määrittämiseksi käytetään tarvittaessa haastattelun lisäksi myös muita näyttöön perustuvia menetelmiä, esimerkiksi psykologisia tutkimuksia.
3. Hoitosuunnitelma ja toteutus
Tehdyn diagnostisen arvion perusteella laaditaan yksilöllinen hoitosuunnitelma asiakkaan kanssa. Hoitosuunnitelma sisältää hoitomuotojen valinnan ja hoidon tavoitteiden lisäksi arvion seurannasta sekä hoidon kestosta.
Hoitomuodoista optimaalisen lääkityksen arvioinnin lisäksi tarjoamme osana hoitoprosessia terapeuttisia pääasiassa psykologien ja psykoterapeuttien toteuttamia hoitomuotoja. Näitä ovat lyhytpsykoterapiat, supportiiviset ja psykoedukatiiviset terapeuttiset käynnit sekä neuropsykiatrinen valmennus. Pidempikestoiseen psykoterapiaan ohjaaminen on tarpeen mukaan myös mahdollista.
4. Hoidon seuranta ja optimointi
Hoidon etenemistä seurataan säännöllisesti ja tarvittaessa tehdään muutoksia hoitosuunnitelmaan. Seuranta on olennainen osa prosessia, jotta varmistetaan oireiden lievittyminen tai hallinnassa pysyminen sekä riittävä tuki asiakkaalle koko hoidon ajaksi.
Myös lääkehoidon optimointi vaatii yleensä tiivistä seurantaa, sillä psyykelääkkeiden vaikutus on monesti yksilöllinen ja optimaalinen lääkitys saattaa edellyttää annoskoon, valmisteen tai lääkekombinaation muuttamista. Toimiva lääkitys luo monesti myös merkittävästi paremmat edellytykset hyötyä terapiasta tai kuntouttavasta hoidosta.
Mielenterveyden häiriöt
Tietoa eri mielenterveyden häiriöistä
Olemme koonneet tietoa keskeisistä mielenterveyden häiriöistä. Mielenterveyden häiriöllä tarkotetaan pitkäkestoista psyykkistä oireilua, joihin liittyy kärsimystä ja haittaa toimintakyvylle.
Häiriöt ovat lääketieteellisesti diagnosoituja sairauksia, joiden oireita voidaan hyvän hoidon avulla todennäköisesti lievittää.
Kehitykselliset häiriöt / ADHD / Autismi / Tourette
Kehityksellisillä häiriöillä tarkoitetaan keskushermoston toimintahäiriötä, jotka ovat olleet läsnä ja havaittavissa varhaislapsuudesta lähtien. Ne voivat aiheuttaa eritasoisia haasteita lapsuuden ja nuoruuden kehityksen aikana, sekä hankaloittaa erilaisten taitojen kehittymistä. Neuropsykiatrinen häiriö on myös saattanut syystä tai toisesta jäädä diagnosoimatta nuorempana. Varsinkin ADHD:n kohdalla on nykykäsityksen mukaan syytä aloittaa hoito vielä aikuisenakin. Monesti neurokirjon potilaiden oireet eivät välttämättä myöskään rajoitu yhden oireyhtymän oireisiin. Hoitosuunnitelmassa on täten yksilöllisyys keskeisen tärkeä. ADHD:n arviointiprosessi sisältää kattavan psykiatrisen arvion, laboratoriotutkimukset, strukturoidun diagnostisen haastattelun sekä objektiivisen QbTestin.
Kehityksellisille häiriöille, erityisesti ADHD:lle, tyypilliset toiminnanohjauksen haasteet voivat vaikeuttaa arkea monella tavalla, kuten hankaloittamalla päivittäisten tehtävien suunnittelua, ajanhallintaa ja tehtävien loppuunsaattamista. Muita tyypillisiä hankaluuksia ovat mielenkiinnon nopea hiipuminen, häiriöherkkyys sekä taipumus hyperfokusoitumiseen. Nämä vaikeudet voivat heikentää elämänlaatua ja aiheuttaa haasteita esimerkiksi työssä, opinnoissa ja ihmissuhteissa. Neuropsykiatrisen valmennuksen keinoin voidaan tarjota käytännön työkaluja ja toimintastrategioita, jotka auttavat hyödyntämään vahvuuksia ja sopeutumaan oireiden tuomiin haasteisiin.
Psykoosisairaudet
Psykoosilla tarkoitetaan mielenterveyden häiriötä, jossa keskeistä on todellisuudentajun vakava häiriintyminen. Tällöin henkilöllä on epätodellisia tai vääristyneitä aistimuksia, ajatuksien hajanaisuutta, sosiaalisten tilanteiden vääristynyttä tulkintaa eikä todellisuuden peilautuminen mielessä ole totuudenmukainen. Psykoosioireita ovat, esimerkiksi harhaluulot, vaikutuselämykset ja aistiharhat.
Ennen varsinaisten psykoosioireiden puhkeamista voi myös ilmetä muihin mielenterveyden häiriöihin, kuten masennukseen tai ahdistushäiriöihin viittavia oireita. Näitä ovat esimerkiksi aloitekyvyttömyys, tunne-elämän muutokset, uupumus, keskittymisen ja oppimiskyvyn heikkeneminen, sosiaalista eristäytyminen sekä kiinnostuksen ja motivaation väheneminen. Nämä voivat johtaa johtaa työ- ja toimintakyvyn heikentymiseen. On siis hyvin tavallista, että ennen skitsofrenia diagnoosin asettamista on potilailla diagnosoitu moniakin eri häiriöitä, kuten masennusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai pakko-oireita.
Yleisin psykoosisairaus on skitsofrenia, jossa keskeisinä toimintakykyä heikentävinä oireina ovat pitkäaikaiset ns. negatiiviset oireet, eli tahdonvoiman heikkeneminen sekä tunne-elämän ja kognitiivisen toiminnan latistuminen ja hidastuminen. Muita psykoosisairauksia ovat esimerkiksi harhaluuloisuushäiriö ja skitsoaffektiivinen häiriö. Psykoottiset oireet voivat aiheutua myös päihteiden käytöstä tai somaattisesta tai neurologisesta sairaudesta.
Skitsofreniapotilaiden oirekuva voi vaihdella koostuen seuraavista:
- Positiiviset oireet: aistiharhat, harhaluulot, puheen ja käytöksen hajanaisuus
- Negatiiviset oireet: tunneilmaisun latistuminen, puheen köyhtyminen, tahdottomuus, mielihyvän puute ja sosiaalinen vetäytyminen
- Kognitiiviset puutosoireet: tarkkaavaisuuden, keskittymisen, muistin ja toiminnanohjauksen haasteet
- Muut oireet: ahdistus, mielialaoireet, levottomuus, unettomuus ja itsetuhoisuus
Skitsofrenian hoidossa keskeisiä ovat psykoosilääkitys, psykoedukaatio, toimintakykyä ja elämänlaatua lisäävät kuntoutukset sekä somaattisen terveyden arviointi.
Masennus
Masennuksen keskeisinä oireina ovat alentunut mieliala ja vähentynyt mielenkiinnon tai mielihyvän kokemus. Masennus ilmenee myös muualla tavoin esimerkiksi tunne-elämässä (kohtuuttomat arvottomuuden ja syyllisyyden tunteet), ajattelussa (vaikeus ajatella, keskittyä ja tehdä päätöksiä, negatiivisuuteen painottuminen) sekä somaattisesti (unettomuus tai liikaunisuus, ruokahalun muutokset, väsymys).
Varsinaisesta masennustilasta on kyse, kun oireet vaivaavat henkilöä suurimman osan päivästä yhtäjaksoisesti vähintään kahden viikon ajan. Pitkittyessään oireet saattavat johtaa passiivisuuteen ja vetäytymiseen sekä toimintakyvyn laskuun. Nämä puolestaan kaventavat elämänpiiriä ja vaikuttavat elämänlaatua heikentävästi. Lääkehoidon lisäksi masennukseen liittyvien ajatuskehien tarkastelu, murehtimisen vähentäminen ja käyttäytymisen aktivointi ovat osa tehokasta hoitoa.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön kuuluvat vaihtelevien välein toisiaan seuraavat masennus-, mania- ja sekamuotoiset jaksot. Näiden välissä mieliala on eutyyminen, eli tasainen ja normaali. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidon lähtökohtana on aina lääkehoito, jonka avulla sairauden uusiutumisen vaiheita on mahdollista vähentää tai jopa kokonaan estää.
Lääkehoitoon yhdistetyn psykoterapian tai terapeuttisten keskustelujen tavoitteena on oireiden hallinnan vahvistaminen, sairauden hyväksyminen ja hoitomyönteisyyden lisääminen ja perheen psykoedukaatio. Tavoitteena on mahdollisimman hyvä elämänhallinta niin, että lääkehoidon lisäksi tarvittava ulkopuolinen tuki minimoituu.
Ahdistus
Ahdistuneisuus ja pelko ovat normaaleja, ja kaikilla ihmisillä esiintyviä reaktioita heidän kokiessaan vaaraa tai ennakkoon vaaratilanteita ajatellessa. Ahdistuneisuutta ilmenee myös useimpien mielenterveyden häiriöiden yhteydessä ja erilaisissa vakavissa somaattisissa sairauksissa. Varsinaisissa ahdistuneisuushäiriöissä ylenpalttinen ja voimakas ahdistus on pääoire. Siihen liittyy ahdistuksen tunteen lisäksi katastrofiajatuksia sekä voimakkaita kehollisia oireita.
Häiriötasoisena ahdistus aiheuttaa voimakasta kärsimystä. Keskeinen ahdistuksen liittyvä tekijä on sen aiheuttama välttämiskäyttäytyminen, jolloin henkilö alkaa välttämään ahdistusta aiheuttavia asioita, henkilöitä ja tilanteita. Tämän seurauksena henkilön elämänpiiri monesti kapeutuu merkittävästi ja elämänlaatu heikkenee. Oman tarpeen tai kiinnostuksen sijaan ahdistuneisuus tai sen pelko alkaa määrittää asioita, joita henkilö voi tehdä. Tehokkaaksi todetut kognitiivisen käyttäytymisterapian hoidot perustuvat kognitiiviseen ajattelumalleja muokkaavaan lähestymistapaan sekä erilaisiin altistusmenetelmiin.
Ahdistuneisuushäiriöt:
- Sosiaalisten tilanteiden pelko
- Määräkohtaiset pelot
- Pakko-oireinen häiriö
- Paniikkihäiriö
- Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö
- Julkisten paikkojen pelko
Pakko-oireinen häiriö (OCD)
Pakko-oireinen häiriö ilmenee pakkoajatuksina ja -toimintoina, jotka ovat epämiellyttäviä ja hallitsemattomia. Pakkoajatukset ovat mieleen tunkevia ja häiritseviä mielikuvia tai yllykkeitä. Pakkotoiminnot puolestaan ovat kaavamaisia tekoja tai mielensisäisiä toistoja, joiden avulla pyritään lievittämään pakkoajatusten tuottamaa ahdistusta tai estämään pelättyä tapahtumaa. Häiriötasoisena oireilu voi heikentää merkittävästi toimintakykyä ja aiheuttaa kärsimystä. Pakko-oireet saattavat tuntua potilaasta myös häpeällistä ja niistä kertominen voi olla vaikeaa.
Pakko-oireisen häiriön hoidossa kognitiivisen käyttäytymisterapian on osoitettu olevan tehokasta. Keskeistä hoidossa on altistuminen ahdistuksen tunteelle, rituaaleista pidättäytymisen sekä ajatusten ja uskomusten muokkaaminen. Hoidon tavoitteena ei ole oireiden poistuminen täydellisesti, vaan niiden elämää haittaavan vaikutuksen väheneminen ja oireiden aiheuttaman kärsimyksen pieneneminen.